Olen jo jonkin aikaa tahtonut kirjoittaa Kriittisen Korkeakoulun Kirjoittajakoulussa opiskelusta, sillä aina välillä kohtaan ihmisiä, joita kyseinen koulu kiinnostaa. Nyt kokosin yhteen niin Instagramissa kuin muuallakin saamani kysymykset, ja vastaan niihin parhaimman tietoni ja taitoni mukaan.
Itse olen tosiaan opiskellut Kirjoittajakoulussa kaksi vuotta ja sen jälkeen vuoden Ranya Paasosen vetämässä jatkopajassa. Minun olisi mahdollista jatkaa jatkopajassa vielä toisen vuoden ajan, mutta pidän nyt ainakin vuoden tauon. Tällä hetkellä tuntuu, että eväitä niin kirjoittamiseen kuin omaan tekstin työstämiseen on niin paljon, että tahdon keskittyä vain itsenäiseen tekemiseen ja prosessoida saamaani palautetta ja sen kautta oivaltamiani asioita huolella ja ajan kanssa.
Mutta nyt kysymyksiin!
— Miten opiskelijaksi pääsee ja maksaako opiskeleminen jotain?
Hakuohjeet löytyvät täältä. Seuraava hakuaika on jälleen noin vuoden päästä, ja ennakkotehtävien deadline todennäköisesti huhtikuun lopussa.
— Pitääkö olla kirja- tai teos-idea hakiessa opiskelemaan?
Se ei ole välttämätöntä, ja vuosikurssillani aloittaneet kirjoittajat tulivat hyvin erilaisista lähtökohdista. Pari oli jo julkaissut, yhdellä oli kustannussopimus, osalla pitkälle viety käsikirjoitus ja jotkut kuten minä saivat idean koulun alkumetreillä/aikana. Osa kirjoitti suurempaa kokonaisuutta, osa erillisiä tekstejä, mutta meitä kaikkia yhdisti avoin ja innostunut asenne kirjoittamista kohtaan.
Muistaakseni meitä myös kehotettiin kokeilemaan uusia asioita ja kirjoittamaan muutakin kuin esim. yhtä ja samaa romaanikäsistä, sillä näin koulusta ja vastaanotoistakin voisi saada enemmän irti.
— Millainen ilmapiiri koulussa on?
Tunnelma lienee erilainen joka vuosikurssilla, mutta itselleni sattui onni opiskella ryhmässä, jossa oli rento ja avoin ilmapiiri, ja eri-ikäisiä sekä erilaisista taustoista tulevia ihmisiä. Arvostin etenkin sitä, että kaikenlaisista fiiliksistä ja kokemuksista oli helppo puhua toisten kirjoittajien kanssa, ja vertaistukea sai aina kun sitä kaipasi. Mahtava porukka!
Opiskelin itse Kirjoittajakoulun rinnalla myös toisessa koulussa, ja olin välillä viikonloppuisin sosiaalisesti aika poikki, mutta tuntui silti hyvältä mennä luennoille ja nähdä muita kirjoittajia. Vuosikurssillamme jokaisella oli tilaa olla juuri sellainen kuin oli ja toisia kannustettiin ja rohkaistiin vilpittömästi.
Uskoisin, että Kirjoittajakoulun ilmapiiri on muutenkin innostunut ja inspiroiva, sillä opettajiakin on niin erilaisia ja heistä kukin tuo oman osaamiensa, energiansa ja näkökulmansa luennoille ja vastaanotoille.
— Millaisia opettajat ovat ja millaista luennoilla on?
Opettajia on tosiaan monta, mikä on ennen kaikkea rikkaus. Katsotaan tämän hetken opettajalistausta Kriittisen nettisivuilla:
Antti Arnkil, Maarit Halmesarka, Vilja-Tuulia Huotarinen, Matti Kangaskoski, Jyrki Kiiskinen, Päivi Koivisto, Joonas Konstig, Heikki A. Kovalainen, Niina Miettinen, Lari Mäkelä, Marjo Niemi, Risto Oikarinen, Markku Paasonen, Ranya Paasonen, Leena Parkkinen, Aleksi Pöyry, Eino Santanen, Henriikka Tavi, Jussi Tiihonen, Sinikka Vuola.
Opettajissa on niin kustannustoimittajia kuin kirjailijoita ja runoilijoitakin. Jokaisella opettajalla on oma tyylinsä opettaa, ja myös eri mielenkiinnon kohteet opetettavien aiheiden suhteen. Itse koin kaksivuotisten luentojen sisällön todella monipuoliseksi, vaikka välillä olisin kaivannut esim. kauhu- ja fantasiakirjallisuuden tai YA:n käsittelyä luennoilla.
Osa luennoista on perinteisempiä opettaja selittää – oppilaat kuuntelevat, osa taas enemmän itse kirjoittamista esim. erilaisten kirjoitusharjoitusten muodossa. Kaikki opettajat myös vaikuttivat arvostavan vuorovaikutteista opetustapaa, ja kommentteja ja kysymyksiä oli helppo esittää.
Ilmapiiri luennoilla oli rento, ja usein myös rohkaiseva ja inspiroiva.
Kannattaa myös tutustua Kriittisen nettisivujen kuvaukseen siitä, mitä opiskelu kokonaisuudessaan pitää sisällään.
— Millaista vastaanotoilla on? Millaista palautetta teksteistä saa?
Perusperiaate vastaanotolla on n. 30 minuutin aika, ja max. 30 liuskaa tekstiä. Vastaanottoja voi varata ja toivoa etukäteen, ja niitä on tietty määrä / opiskelija.
Koulun alussa kannattaa käydä eri opettajien vastaanotoilla, niin hahmottaa, millaiset persoonat ja palautteenantotavat sopivat itselle paremmin.
Rohkaisisin kirjoittamaan opettajalle selkeän ja ytimekkään saatteen, ja pohtimaan etukäteen kysymyksiä tai asioita, joita tahtoisi käsitellä. Saate tai omat kysymykset tekstistä eivät tietenkään ole välttämättömiä, mutta niillä voi toivoessaan vaikuttaa siihen, millaista palautetta tekstistään saa. Kannattaa myös muistaa, että opettajien tarkoitus on auttaa ja tukea kirjoittajaa, eikä ns. hölmöjä kysymyksiä ole olemassa.
Itse päädyin valitsemaan kaksi opettajaa siksi, että heidän palautteenantotapansa täydensivät toisiaan. Heistä molemmat olivat palautteenantajina monipuolisia, taitavia ja myös kokeneita, mutta tiettyjä toisiaan täydentäviä eroavaisuuksia heissä oli. He lähestyivät tekstiä ikään kuin kahdesta keskenään hieman erilaisesta suunnasta, toinen yksityiskohtaisemmin ja ns. teknisellä tasolla analyyttisemmin, toinen enemmän intuitiivisella tasolla.
Näiden kahden opettajan lisäkseen kävin välillä muillakin opettajilla, mutta minua tuki se, että näillä kahdella opettajalla oli kokonaisvaltaisempi käsitys tekstistäni ja minusta kirjoittajana.
Käytännössä vastaanolla istutaan yleensä Kriittisen toimistolla Albertinkadulla ja keskustellaan tekstistä. Vastaanottohuoneita on toimistolla kaksi, ja yleensä vastaanottavat opettajat ovat paikalla molemmissa huoneissa. Omaa vastaanottoaan odottavan opiskelijan aika ei käy pitkäksi, sillä paikalla on yleensä toiseen vastaanottohuoneeseen odottava kirjoittaja ja odotellessa voi jutella ja juoda vaikka teetä.
Itse nautin vastaanotoista paljon, etenkin sen jälkeen kun pahin jännitys oli ensimmäisen vuoden aikana karissut. Ylipäätään se, että omia ideoitaan ja tekstiään oli mahdollista reflektoida eri lukijoiden kanssa toi uusia näkökulmia niin käsikseen kuin kirjoittamiseenkin.
Muistan yhä yksittäisiä vastaanottoja, joista jäi erityisen rohkaistunut ja innostunut olo tai opettaja sanoi jotain ihanaa, esim. vertasi käsistäni lempielokuvani tunnelmaan! Mieleeni on myös jäänyt pari kokemusta, joiden jälkeen en syystä tai toisesta enää mennyt kyseiselle opettajalle. Saattoi olla, että en kokenut, että olemme samalla aaltopituudella, tai sitten vain tuntui, että jokin toinen opettaja antoi tekstistäni sitä enemmän eteenvievää palautetta.
Jotkut opettajat tekevät liuskoihin paljonkin merkintöjä, toiset eivät lainkaan. Jotkut saattoivat poimia yhden tai pari asiaa (esim. tyylin kehittäminen) tekstistä, joita käsittelivät vastaanoton aikana, toiset taasen saivat puoleen tuntiin mahtumaan ihan käsittämättömän määrän asiaa.
Opettajien kanssa voi jutella myös muusta kirjoittamiseen liittyvästä kuin itse tekstistä. Itse olen pohtinut opettajani kanssa mm. sitä, miten ottaa vastaan palautetta ja suodattaa siitä se, mikä on itselleni hyödyllistä ja mielekästä. On hyvä muistaa, että useat opettajista ovat kokeneita palautteenantajia ja tietävät muutenkin kirjallisesta kentästä yhtä sun toista.
Sen tahtoisin vielä mainita, että palaute on suurimman osan ajasta varsin suoraa, ja riippuu opettajasta, miten se esitetään. Jos ei ole saanut kirjoittamisestaan tai muusta luovasta työskentelystään palautetta aiemmin, saattaa palautteen prosessoinnin opetteleminen viedä oman aikansa. Kannattaakin rohkeasti jakaa kokemuksiaan ja ajatuksiaan toisten kanssa, sillä useat niistä (kuten kirjoittamiseen ja omaan tekstiin liittyvät ristiriitaiset tunteet) ovat yhteisiä ja vertaistuki on kullanarvoista tämänkin asian suhteen.
On myös hyvä muistaa, että opettajan mielipide tekstistäsi ei välttämättä ole totuus ja eri opettajat voivat antaa myös keskenään ristiriitaista palautetta. Se saattaa sekoittaa, mutta tekstistä päättää loppupeleissä itse kirjoittaja. Monenlaisen palautteen saaminen ja pohtiminen myös karaisee, ja opettaa seisomaan oman tekstinsä takana.
Kuuntele perusteltua palautetta, joka käy yhteen intuitiosi kanssa, ja uskalla kysyä, jos et hahmota/ymmärrä jotain. Opettajan kanssa saa olla myös eri mieltä!
— Mikä on ollut opiskelussa haastavinta?
Mietin tätä kysymystä kauan ja ehkä se, ettei vastaanottojen latautuneisuudesta juurikaan keskusteltu luennoilla. Vain harva opettaja otti aiheen puheeksi, mutta juttelin siitä monen kurssikaverini kanssa.
Etenkin kustannustoimittajien/kustannuspäälliköiden tapaamiset vastaanotoilla ovat sekä mielenkiintoisia, että jännittäviä tilanteita, joihin sisältyvää valtadynamiikkaa olisi mielestäni syytä käsitellä enemmän. Jätinkin aiheesta palautetta koulun loppupuolella, sillä sitä kannattaisi mielestäni pohtia jo koulun alkuvaiheessa.
Realistista kuitenkin on, että lähes kaikki opiskelijat pohtivat ja todennäköisesti myös jännittävät samankaltaisia asioita, joten miksei niitä käsitellä enemmän yhteisesti ja opettajan johdolla? Monen toiveissa siintää kustannussopimus ja näin ollen onkin aika hurjaa istua vastapäätä ihmistä, jolla on valtaa päättää siitä, ylittääkö tekstisi julkaisukynnyksen.
— Onko kirjallinen äänesi säilynyt, eikä sitä ole pyritty muuttamaan kaupallisuuden vuoksi?
Kirjallinen ääneni kehittyi koulun aikana paljon. Kaupallisuutta ei juurikaan korostettu luennoilla tai vastaanotoilla, vaan enemmänkin rohkaistiin oman äänen löytämiseen ja syventämiseen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö kirjamaailman ja kirjailijan elämän taloudellisista realiteeteista olisi puhuttu, sillä niitä käsiteltiin muistaakseni kokonaisen luennon verran.
Pääpaino opetuksessa oli taiteellisen ilmaisun kehittämisessä ja sen kunnioittamisessa, että hyvän kirjan tai muun kirjallisen teoksen takana on valtavasti työtä, uudelleenkirjoitamista, editointia ja jälleen editointia, säätöä ja tunnepuolen kuohuntaa, kärsivällisyyttä ja rautaisia istumalihaksia mutta myös iloa, uteliaisuutta, intohimoa ja rakkautta sanoja kohtaan.
— Entä elämä Kirjoittajakoulun jälkeen?
Kuten bloggauksen alussa mainitsin, olen opiskellut Kirjoittajakoulun jälkeen jatkopajassa, missä on mahdollista jatkaa kahden vuoden ajan valmistumisen jälkeen. Jatkopaja poikkeaa Kirjoittajakoulusta niin, ettei luentoja tai muuta enää ole, vaan tekstiä käydään läpi pidemmissä pätkissä ja mahdollista on lähettää käsittelyyn jopa kokonainen käsikirjoitus.
Jatkopajasta voisi kirjoittaa pidemminkin, mutta todetaan nyt näin lyhyesti, että oma jatkopajavuoteni seitsemän muun kirjoittajan ja opettajan opastuksella oli todella antoisa! Käsistäni käytiin läpi vuoden aikana kahdella ryhmätapaamisella (puolitoista tuntia) ja neljällä kahdenkeskisellä vastaanotolla opettajani kanssa.
Lähetin molempiin ryhmätapaamisiin n. 130 liuskaa tekstiä, eli käsikseni alun. Täytyy sanoa, että kohdallani oli hyvä ratkaisu puida samaa tekstiä kahdesti, sillä vaikka parantelin sitä ensimmäisen tapaamisen jälkeen, nousi siitä silti toisella palautetapaamisella silti paljon uusia ja mielenkiintoisia ajatuksia. Ylipäätään se, että palautetta sai muilta kirjoittajilta, toi siihen lisää monipuolisuutta ja vuorovaikutteisuutta.
Nyt kesällä olen työstänyt käsistäni kaikessa rauhassa, mutta myös sillä jämäkkyydellä ja tarkkuudella, minkä opin Kirjoittajakoulussa. Olen huomannut, että kun erinäiset ”työkalut” taitaa, voi keskittyä itse tekstin tuottamiseen ja hiomiseen, sekä myös sillä leikkimiseen. Kirjoittamaan oppii kirjoittamalla (ja lukemalla), ja kun on valmis käyttämään siihen aikaa, kehittyy – välillä hitaasti, välillä huimin harppauksin.
Perustin myös kahden jatkopajalaisen kanssa eräänlaisen kirjoittajaryhmän, jonka kanssa tapaamme noin kerran kuukaudessa ja annamme palautetta toistemme teksteistä tai teemme muuta kirjoittamiseen liittyvää.
Voisin kirjoittaa todennäköisesti kokonaisen kirjan siitä, mitä koen saaneeni Kirjoittajakoulusta, joten lopetan nyt tähän. Toivottavasti tämä bloggaus valotti sitä, millaista on opiskella Kirjoittajakoulussa!
Jos mieleen tulee kysymyksiä, niitä voi jättää kommentteihin. Vastaan mielelläni!
Artikkelivinkkinä vielä Ylioppilaslehden Oppiaineena kirjallisuus, vuodelta 2012.
ladydandyblogi.wordpress.com 