Querelle aloittaa festarikesän kiehtovalla ja monipuolisella ohjelmistollaan

Querelle on festivaali, joka on herättänyt itsessänikin ristiriitaisia fiiliksiä. Festivaalia on (ihan syystä) kritisoitu mm. korkeista lipunhinnoista ja siitä, ettei sillä ole intersektionaalista osaamista, joka ilmeistä kohderyhmää ajatellen on olennaista tämänkaltaisen kokonaisuuden organisoinnissa. Myös festarin järjestäjiin ja ideoijiin kuuluva sekä alunperin sen viestinnässä suurempaa roolia vetänyt Jaakko Parkkarin twitter-kommentointi ei mennyt aivan putkeen, minkä seurauksena Helsingin Juhlaviikotkin katkaisivat yhteistyön Querellen kanssa. Jos näistä asioista mielii enemmän tietoa, googlettamalla ”querelle kritiikki” sitä löytyy paljon.

Jos intersektionaalinen on sinulle käsitteenä vieraampi, Minja Sarkola avaa sitä hyvin kolumnissaan.

Samalla Querelle on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miksi epäkohtien ja kritiikin kohtaaminen ja käsittely on niin tärkeää. Aivan erityisesti tahdon kiittää Tuuli Kamppilaa, joka lähti mukaan kehittämään Querellea sen uutena viestintävastaavana.

Tuulin ajatuksia Querellesta voit kuunnella tästä:

Pyrkimällä avoimeen keskusteluyhteyteen niin festarin järjestävien tahojen kuin sitä kritisoineiden #boycottquerelle aktivistien kanssa, on Querelle ottanut askeleita oikeaan suuntaan ja pyrkinyt kehittymään. Voin todeta, että ainakin itselläni on nyt Querellesta hyvä ja turvallinen olo. Ja ennen kaikkea, tahdon kokea Querellessa ainakin kaiken, mitä olen tähän alle listannut:

 

Planningtorockia verrattiin jossain Anohniin, mikä oli omiaan herättämään mielenkiintoni. Kieltämättä heissä on samankaltaista energiaa, mutta Planningtorockilla on myös selkeästi aivan oma, uniikki ja paikoin sensuellin unenomainenkin soundinsa, joka varmasti ilahduttaa keväisessä myöhäisillassa.

 

Pakko sanoa, että olen odottanut viime kesästä, että näkisin SOFA:n livenä muuallakin kuin auringonpaahteessa, keskellä päivää. Harvoin olen nimittäin saanut todistaa niin räjähtävän dynaamisia ja läsnäolevia esiintyjiä kuin he! Ja se Silvana Imamin ja Beatrice Elin rakkaudesta kertova biisi! Parasta!

 

Niin ja Beatricesta puheenollen, onhan se ihanaa vihdoin kuulla tämä henkilökohtainen klassikkoni livenä! Usein tätä kuunnellessani tunnen taas itseni 15-vuotiaaksi, ja unohdan kipeänsuloisesti sen, kuinka yksinäistä kaikki silloin monin tavoin oli.

 

Olen kuullut Peachesin olevan kova livenä, enkä yhtään epäile. Hänen karismansa on niin tiheää, että sitä voisi leikata veitsellä.

 

Emilianne onkin itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta etenkin tämä kappale on niin ihana, että tahdon kuulla enemmän!

 

Jos tällä kertaa selviäisin Huoratronin keikasta ilman, että laukkuni räjähtää ja hukkaan puolet omaisuudestani, sitä voisi jo juhlia eräänlaisena saavutuksena.

 

Tutustu Querellen muuhun ohjelmistoon!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s