Anu Kaajan Leda ilahduttaa kerroksellisuudellaan ja kekseliäisyydellään

”Jos joku esittelee Teille neidon, jota väittää neitseeksi, niin miten tuon väitteen oikeellisuudesta voi varmistua väitetyn tilan muuttumatta. Luotettavaa esittelijää ei tietenkään tulisi kyseenalaistaa, mutta sanottakoon, ettei missään nimessä ole haitaksi esittää todisteita kyseisen neidon hyveellisyydestä! Sillä onhan niin, että jos toisin eteenne sievän kikattelevan hovineidon, joka päivittäin altistuu turmelukselle ja ehdotuksille, suorastaan huutaen puoleensa vaarallisia suhteita, niin vaikkei hän olisi mihinkään syyllistynytkään, on hän todennäköisesti joskus ajatellut suostuvansa, jolloin lankeemus on ainoastaan ajan kysymys.”

Näin vimmaisesti ja provokatiivisestikin alkaa Anu Kaajan toinen romaani, Leda. Sisällöltään se on kuin koru, jonka koristeellisen pinnan alta löytyy yhä uusia kerroksia ja yllätyksiä. Romaanin symboliset, lukijaa ympäröivää arvomaailmaa ja yhteiskuntaa läpivalaisevat tasot kietoutuvat kielen taialla ja peileillä leikitteleviin kerrostumiin muodostaen ainutlaatuisen ja uniikin kaleidoskoopin, johon tahtoisi uppoutua yhä uudelleen.

Odotin Ledaa paljon, sillä Kaajan 2015 julkaistu Muodonmuuttoilmoitus-novellikokoelma jäi lähtemättömästi mieleeni. Molemmat ovat teoksina tinkimättömiä, herkullisia ja vimmaisen omaleimaisia.

”Niin nuori Adèle makaa sängyllään, heittelehtien, ja uni pakenee hänen luomiensa alta livahtaen hetken kuluttua takaisin ja sitten pois, tuo tuttu öinen tunne: taas sisään, taas ulos, taas sisään, taas – Puoliksi tiedottomana Adèle raapii selkäänsä, sillä eivätkö vain vuoteen raoissa piileskelleet luteet ole haistaneet tuon neitsyenlihan, työntyäkseen siihen, purrakseen hengittävää ihoa. Lakanoita pitkin ne liikkuvat häntä kohti, Adèlea, joka juuri nyt uneksii poimiakseen vadelmia, oita kasvaa markiisittaren selästä. Mitä houretta unet ovatkaan!”

Leda pohjautuu myyttiin, joka kuvailee sitä, miten joutseneksi muuttunut Zeus häpäisee nuoren neidon, Ledan. Ikivanha taru toistaa itseään nykypäivänäkin niin taiteessa kuin meitä ympäröivässä kulttuurissa ja on tälläkin hetkellä surullisen ajankohtainen.

Kaajan ratkaisu käyttää ikivanhaan myyttiin kutoutuvaa symboliikkaa ja latautuneisuutta Ledassa on kekseliäs, ironinen, nyrjähtänyt ja ennen kaikkea feministinen. Romaanin tapahtumat kuvataan niitä tarkastelevan ja niihin vaikuttavan kertojan kautta, joka ohjailee henkilöitään kuin marionetteja, rajattoman vallan kautta ja häpeämättömänä.

Leda on kiitoksensa ansainnut ja taidokkaan romaanin lailla henkii myös kiehtovaa ajattomuutta. Tällaista lisää, kiitos!

”Olkoon siis Leda neitsyt, jotta viettelyyn liittyvä kärsimys aiheuttaa lukijassa riittävän suuren tunteen elähdyttävyyden saavuttamiseksi!”

 
anukaaja

Anu Kaaja
Leda

200 sivua
Teos, 2018

Leda Teoksen sivuilla!

Kuva: Stefan Bremer

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s