Teatteri Jurkan Häiriö on intiimi ja yhteiskunnallisesti tärkeä teos mielenterveyden häiriöistä

Sen sijaan, että kirjoittaisin perinteisen arvion Häiriö:stä, haastattelen näytelmän nähnyttä tuttavaani. Uskon hänen vastauksensa kertovan omaa analyysiani henkilökohtaisemmin siitä, miksi Häiriön kaltaisia näytelmiä tarvitaan. Tuttavani toiveesta toteutan haastattelun anonyymina.

Sisältövaroitus : masennus, itsemurha, itsetuhoisuus

Muistan somessa kiertäneen postauksen, jossa Käsikirjoittaja Raisa Omaheimo ja ohjaaja Elina Kilkku työryhmineen kutsuivat omakohtaisia mielenhäiriöitä kokeneita ihmisiä kertomaan kokemuksistaan. Olenkin odottanut Häiriön näkemistä kauan.

Häiriö on koostettu teokseen valittujen omaelämänkerrallisten kokemusten pohjalta. Se on samalla henkilökohtainen, intiimi ja poliittinen, meitä jokaista koskettava. Se yhdistää päiväkirjamerkinnät tietokirjallisuuteen, journalismiin ja tutkimustietoon. Työryhmä sai vastauksia valtavasti ja ne ovat läsnä lavalla kirjekuorien röykkiöinä, joita kuljetetaan, siirrellään ja kannatellaan.

Mutta enempiä esittelemättä annan äänen tuttavalleni.

38304136921_3278ee1cbc_b

Mitä ajattelit ja tunsit ennen Häiriötä?

Kyllä mua vähän pelotti se, kuinka rankka esitys tulee kokemuksena olemaan. Pelkäsin ehkä eniten sitä, että se nostaisi jotain käsittelemätöntä ja haudattua takaisin tajuntaan ja että mulle nousisi vain raivo ja toivottomuus siitä, miten mielenterveydenhäiriöitä käsitellään ja hoidetaan meidän nyky-yhteiskunnassa. Samalla kuitenkin odotin näytelmää tosi paljon. Oon nähnyt Omaheimon Läskin ja luotin siihen, että Häiriö lähestyy aihettaan kunnioittavasti.

Haluaisitko kertoa taustoistasi?

Mulla on ollut häiriöitä teinistä alkaen. Masennusta, vaikeaa masennusta ja muutakin mutta jostain syystä oon aina ollut kyvytön tunnistamaan, kuinka vaikeasti oon ollut masentunut. Mulle on tavallaan tullut jokin blokki, että oon katsonut itseäni ulkopuolelta. Ehkä se johtuu siitäkin, että masennukset on syventynyt niin nopeasti, tunne on vähän sama kuin flunssa tulisi, on vähän oireita ja sitten yhtäkkiä pimenee. Oon tosi nopeasti mennyt niin toimintakyvyttömäksi, etten oo pystynyt hakemaan apua.

Vaikeassa masennuksessahan on vaarallista se, ettei jaksa välittää itsestään. Mä olen vaan ollut olemassa, tuntuu ettei mulla ole ollut tunteita ja välillä on tuntunut, ettei mua edes ole. Muistan sen kun oon googlettanut eri itsemurhatapoja ja yrittänyt selvittää, mikä olisi kivuttominta. Mutta muistan kans sen, että oon pelännyt että satuttaisin muita. Että oon jotenkin ajatellut, että selviän, että mun on pakko ja samalla ajatellut, että aina on se toinen vaihtoehto, jos en jaksa. Jotenkin tieto siitä, ettei oo pakko jaksaa on auttanut mua jaksamaan.

Näitä asioita oli Häiriössä kuvattu hyvin. Löysin siitä tosi paljon kosketuspintaa ja se myös teki kipeää, tuli paljon muistoja mieleen. Tuntuu, että siinä sanottiin monia asioita, jotka on mun ollut vaikea sanoa ääneen mutta joiden avoin käsittely olisi tärkeää. Muistan esim. monia kertoja kun oon mennyt kouluterveydenhoitajalle, mutta en ole pystynytkään sanomaan ääneen sitä, että tarvitsen apua. Häiriössä oli kohtaus, joka käsitteli tätä. Jotenkin siihen omaan käytökseen ja avun hakemisen vaikeuteen on liittynyt niin paljon häpeää ja oli lohdullista nähdä, että moni muukin on käynyt läpi samaa.

Millaista apua ja tukea oot saanut häiriöihisi?

Mä en ole juurikaan saanut ammattiapua. Oon pelännyt niin hirveästi sitä, että mua jotenkin vähäteltäisiin tai että joutuisin byrokratia-rattaisiin, että oon yrittänyt sinnitellä viimeiseen asti ilman hoitokontakteja. Mut tää on niin monimutkainen kuvio, johon liittyy myös mun perheen suhtautuminen mun teini-iän masennukseen ja niiden omat ongelmat, etten ala sitä tässä avaamaan. Näen kuitenkin, ettei mulla olisi ollut niin vaikeaa, jos mielenhäiriöihin ei liittyisi niin valtavasti häpeää. Varmasti olisin selvinnyt paremmin jos olisin saanut apua.

Sitäkin musta Häiriö käsitteli hyvin, että kuinka monimutkainen se mielenhäiriöisen byrokratiaviidakko voi olla ja millaisia voimavaroja se myös vaatii. Mä oon mm. pelännyt sitä, että mulle tulisi luottohäiriö-merkintä tai että joutuisin asunnottomaksi niin en oo pystynyt tavallaan heittäytymään siihen, että jäisin esim. sairaslomalle. Ehkä sitä on liikaakin lukenut kauhutarinoita siitä, miten vaikea voi olla saada apua. En ole uskaltanut edes yrittää. Ja samalla oon ajatellut, etten ole riittävän sairas kun en vaan romahda totaalisesti.

Nykyään pärjään hyvin vaikka toki mun tausta on vaikuttanut moneen asiaan mun elämässä. Mutta koen silti olevani etuoikeutettu. Ei ole mitenkään itsestäänselvää, että kuntoutuisi näin hyvin kuin mä olen kuntoutunut. Mua vain harmittaa, että tahtoisin terapiaan, mutta en tiedä tuleeko siihen olemaan lähitulevaisuudessa rahaa. Se voi maksaa parisataakin kuussa. Tätäkin Häiriö kommentoi ja samaistuin siihen epäoikeudenmukaisuuden tunteeseen, että apu ja tuki on rahasta kiinni.

Musta netin tukipalvelut on olleet tosi hyviä, esim. sellaiset joihin on voinut kirjoittaa ja joku on vastannut ja se Sekasin-chat auttaa nykyään varmasti monia. Matalan kynnyksen tapoja hakea apua ja tukea pitäisi olla paljon enemmän.

24982261047_22ea69bb4d_k

Mikä sinusta oli näytelmässä erityisen onnistunutta? Mitä taas olisi voinut muuttaa tai kehittää?

Mua välillä harmitti kun herkistä ja hiljaisista kohdista leikattiin niin nopeasti vauhdikkaaseen ja dynaamiseen menoon. Ehkä sitä kontrastia olisi voinut liudentaa ja jäädä vähän maltillisemmin niihin hiljentyneisiin hetkiin. Tykkäsin kuitenkin myös samalla siitä dynaamisuudesta.

Hienoa oli monimuotoisuus ja henkilökohtaisuus. Uskoisin, että vaikka itse olisi sillä tavoin etuoikeutettu, ettei ole ollut esim. masennusta tai muitakaan mielenhäiriöitä elämän aikana, voisi Häiriön nähtyään ymmärtää vähän paremmin. Mielenterveyteen ja sen puutteeseen liittyy yhä valtavasti ennakkoluuloja ja stigmoja sekä myös ihan vääristynyttä tietoa.

Musta oli myös hienoa, ettei eri häiriöitä nimetty esityksessä. Se oli rohkea valinta. Ei ollut mitään selityksiä, että minä nyt sairastan vaikka syömishäiriötä ja minä olen se skitsofreenikko. Se antoi enemmän tilaa kokemuksille ja yksilöille.

Arvostan myös sitä, että niinkin lyhyt esitys kuin Häiriö ehti käsitellä myös mielenterveydenhoidon historiaa Suomessa. Ja kapitalismin vaikutusta tähän kaikkeen. Onhan se nyt ihan hirveää, että vain ihmiset, joilla on asiantuntijoiden mukaan mahdollisuuksia kuntoutua takaisin työelämään, voivat saada Kelan tukemaa terapiaa. Se on ihan epäinhimillistä. Epäilen, että kaikki edes tietää tästä yhteiskuntamme arvojakin heijastavasta lakipykälästä.

Vaikeisiin mielenhäiriöihin liittyy usein myös taloudellisia ongelmia eikä yhteiskunnan silmissä ”liian sairas” todennäköisesti pysty kustantamaan omaa terapiaansa ilman tukea. En voi edes kuvitella, miltä tuntuu saada kieltävä terapiapäätös sellaisessa tilanteessa. ”Olet liian sairas eikä yhteiskunta halua tukea sinua sinua selviämään.” Nuorena näistä syistä eläkkeelle jääviä on yhä enemmän ja eläkkeet ovat todella pieniä.

Onko sinulla mielessä jotain, mitä tahtoisit vielä sanoa?

Toivoisin, että Häiriöstä tulisi lisää esityksiä ja että se lähtisi kiertämään vaikka kouluja. Sen verran tärkeästä esityksestä on kyse. Toivottavasti myös ihmisillä, joilla on valtaa päättää näistä asioista, olisi mahdollisuus nähdä Häiriö.

Musta on upeaa, että tällaisia esityksiä tehtään tällä hetkellä. Uskon ja toivon, että niillä voi olla mahdollisuus muuttaa jotain tai sysätä edes pieniä muutoksen aaltoja eteenpäin.

Häiriön kaikki näytökset ovat olleet jo jonkin aikaa loppuunmyytyjä.
Teokseen voi kuitenkin tutustua Teatteri Jurkan nettisivuilla!

Ja Raisa Omaheimon hieno haastattelu kannattaa lukea tästä.

Kuvat : Marko Mäkinen

Käsikirjoitus: Raisa Omaheimo
Ohjaus ja dramaturgia: Elina Kilkku
Esiintyjät: Raisa Omaheimo ja Kati Palokangas
Skenografia ja äänisuunnittelu: Tomi Flyckt
Valosuunnittelu: Saku Kaukiainen
Tuottaja: Kati Palokangas
Kesto: 1 h 20 min (ei väliaikaa)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s