Sateenkaarenmaalari-blogin Elisa Helenius ja minä keskustelemme yhdessä näkemästämme esityksestä Rakastunut Shakespeare. Esitys pyörii Helsingin Kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Kantaesitys oli 23.7.2014 Noel Coward Theatressa Lontoossa.
Elokuva Rakastunut Shakespeare oli vuoden 1999 Oscar-gaalan suurin menestyjä. Se sai seitsemän palkintoa, muun muassa paras elokuva, paras naispääosa (Gwyneth Paltrow) ja paras naissivuosa (Judi Dench).
Lady Dandy: Mikä herätti mielenkiintosi näytelmää kohtaan? Itse olen nähnyt samaisen käsikirjoituksen elokuvana ja pidin näkemästäni. Muistan tosin silloinkin pohtineeni, että teksti voisi toimia paremmin näyttämöllä kuin elokuvassa.
Elisa / Sateenkaarenmaalari: Näin myös elokuvan teatterissa silloin kun se ilmestyi. Muistan pitäneeni elokuvasta, ja elokuva jäi hyvin mieleeni, koska muistin siitä yhä aika paljon näin 20 vuoden jälkeen!
Rakastunut Shakespeare ei ollut lempielokuviani, mutta olen nuoresta lähtien ollut kiinnostunut William Shakespearesta ja hänen tuotannostaan. Sitten kun mukaan otetaan Helsingin Kaupunginteatterin loisteliaat lavasteet ja ison talon taattu laatu sekä historiallinen tapahtumamiljöö, niin kiinnostukseni oli taattu!
Odotin, että kyseessä on viihdyttävä ilta, ja sellainen se olikin.
Lady Dandy: Näytelmä oli aika lailla sellainen kuin olin odottanut, suurempia yllätyksiä se ei toteutukseltaankaan tarjonnut. Nautin kuitenkin illasta paljon.
Ymmärrän myös, ettei Rakastuneen Shakespearen kaltaisen käsikirjoituksen kanssa voi erityisemmin sooloilla, vaan toteutuksen on tärkeä olla uskollinen alkuperäistekstille. Toisaalta näyttämösovitus tuntui mukailevan elokuvaa turhankin paljon, jotain raikasta ja uutta olisin itse ehkä kaivannut.
Elisa / Sateenkaarenmaalari: Jep, tarinahan oli jo ennestään tuttu, joten vain toteutus herätti uteliaisuutta. Vaikka en kyllä juonesta muistanut enää kaikkea.
Itseäni ihmetytti vähän se, että välillä esityksessä oli tunkkaisia kaikuja 90-luvulta. Kenties näytelmäsovituksen oli tekijänoikeussyistä pakko mukailla uskollisesti elokuvakäsikirjoitus.
Näitä vanhahtavia kohtia olivat yhden hahmoista änkyttämiselle naureskelu sekä se, kuinka hupaisia miehet ovat hame päällä. Shakespearen rakastetun Violan pukeutuminen mieheksi oli myös hauska tehokeino, muttei yhtään niin koominen kuin miehet hameissa.
Tarina oli muutenkin perinteinen romanttinen komedia kun kaikki hahmot olivat cis-sukupuolisia heteroja, vaikka ristiinpukeutumisteema olisi mahdollistanut myös queer-hahmot.
Lady Dandy: Mietin samoja asioita näytelmää katsoessani, ja itseänikin ihmetytti änkyttämiselle naureskelu. Jotenkin tuntuu, että vanhemmista näytelmäteksteistä saisi enemmän irti, jos niitä modernisoisi edes hieman. Tällöin ne voisivat heijastaa ja kommentoida kuvaamansa ajan lisäksi myös nykyaikaa raikkaalla tavalla.
Näytelmässä oli tosin paljon myös onnistunutta ja pirskahtelevaa komiikkaa. Shakespearen runojen autenttisuutta kommentoitiin hauskalla tavalla ja käsikirjoitus oli muutenkin dynaaminen ja energinen.
Elisa / Sateenkaarenmaalari: Joo, ei sitä aika käynyt pitkäksi! Käsikirjoitus oli tosiaan nokkela ja vilisi viittauksia Shakespearen näytelmiin ja hänen aikansa ihmisiin.
Romanttisena komediana tarina on onnistunut, koska pääparin välillä on kemiaa (rooleissa Heikki Ranta ja Miila Virtanen) ja rytmitys oli onnistunut. Näytelmä ei kyllä ole mikään naurupommi, mutta toki kepeä ja hauska.
Oma suosikkini oli Violan imettäjän roolissa oleva aina yhtä hervoton Heidi Herala. Kuningatar Elisabeth I:n roolissa oleva Helena Haaranen myös loisti ja loi suorasanaisen, räikeän ja itsevarman itsevaltiaan. Myös lapsinäyttelijä, katupoika John Webster (Eetu Alppi / Luca Elshout) oli mainio, oikea helmi.
Lady Dandy: Itse pidin myös Heralan roolisuorituksesta valtavasti! Hän on komediannena karismaattinen ja taitava. Miila Virtanen taasen tuo Viola de Lessepsin rooliin juuri sopivaa herkkyyttä ja rohkeutta.
Nykyaikana tuntuu absurdilta, että vain miehet ovat voineet nousta teatterin lavalle. Viola kyseenalaistaa tämän perinteen ja pukeutuu mieheksi voidakseen toteuttaa intohimoaan näyttelijänä. Samalla hän rakastuu Shakespeareen, joka taasen ei tunnista Violaa miehen vaatteissa.
Aikansa kontekstissa Viola toimii ilahduttavan feministisesti ja rohkeasti, vaikka minua vähän huvittikin, ettei Shakespeare oikeasti tunnista Violaa viikset kasvoilla ja hiukset peitettyinä!
Myös Heikki Rannan näyttelijäntyö nuorena Shakespearena on tyylikästä ja vangitsevaa. Rakastunut Shakespeare on kyllä vahvasti näyttelijävetoista teatteria, sillä itse näytelmän tarina on aika yksinkertainen.
Tiedostin etukäteen, ettei näytelmä välttämättä tarinallaan tee minuun valtavaa vaikutusta, mutta tahdoin kuitenkin nähdä sen jo ihan mielenkiinnosta Kaupunginteatterin produktioita kohtaan. Yleisö vaikutti nauttivan kokonaisuudesta valtavasti ja sekin loi oman tunnelmansa kokemukseen.
Elisa / Sateenkaarenmaalari: Kyllä, hyvä että nostit esiin Violan hahmon feministisyyden. Pidin myös siitä, että hänestä on tehty aikansa normeja uhmaava villikko, jolla on rakastumisen lisäksi palo myös näyttämölle, vaikka se oli tuohon aikaan naisilta kiellettyä.
Kiellettyä oli myös ylhäisen perheen neitsyen rakastuminen omin luvin ja vielä ukkomieheen, joka ei edes ole rikas. Violan hahmo on monin tavoin raikas ja rohkea.
Jännittävä ja ristiriitainenkin piirre on se, että toisin kuin yleensä romanttisissa komedioissa, joissa on onnellinen loppu, niin Rakastunut Shakespeare kuvaa mahdotonta rakkautta, lyhyttä onnenhetkeä. Violalla ei myöskään ole todellista mahdollisuutta uraan, vaan hän saa vain hetken maistaa vapautta näyttämöllä.
Sinänsä kepeän tarinan pohjavire on aika melankolinen, vaikkei sitä näytelmässä tuoda esiin.
Näytelmän kiehtovuutta lisää se, että se kuvaa 1500-luvun englantilaista teatterimaailmaa, oikeastaan teatteritaiteen alkuhistoriaa. Teatterin ystävä kiittää!
Lady Dandy: Suosittelen tutustumaan näytelmän käsiohjelmaan ennen esitystä, sillä siinäkin avataan paljon sen historiallista kontekstia. Tietämällä enemmän Shakespearen ajan kulttuurista ja yhteiskunnasta, näytelmästä saa varmasti enemmän irti.
Olet kyllä oikeassa siinä, että näytelmä on romanttisen rakkauden kuvaajana kiehtova. Violan ja Shakespearen suhde rinnastuukin lavalla vahvasti Romeon ja Julian tarinaan, joka myös sai traagisen lopun, mutta paloi sitäkin kirkkaammalla liekillä. Oman sävynsä tapahtumiin toki antaa myös se, että Shakespeare on Violaa huomattavasti vanhempi ja tosiaan ukkomies.
Kenelle sinä suosittelisit näytelmää? Minusta se sopii parhaiten heille, jotka kaipaavat rentouttavaa ja kepeää teatterielämystä ja nauttivat visuaalisesti vahvasta kokonaisuudesta sekä kauniista puvustuksesta ja lavastuksesta. Todennäköisesti myös Shakespearen ystävät viihtyvät näytelmän äärellä.
Elisa / Sateenkaarenmaalari: Jep, sanoisin samaa! Helsingin Kaupunginteatteri pelaa tunnetusti varman päälle ottamalla suuren näyttämön ohjelmistoon ensiksi jo ulkomailla menestyneitä uudehkoja viihdenäytelmiä ja musikaaleja, joten mitään kovin vaihtoehtoista, korkeakulttuurista tai kotimaista ei yleensä kannata odottaa.
Mutta laatu on taattu, lavastukset ja puvut viimeisen päälle sekä esitykset sopivat suurelle yleisölle. Näyttelijät ovat myös aina kovanluokan ammattilaisia. Olisipa vielä ollut elävä orkesteri!
Käsilehtinen on tosiaan tuhti ja hyvin toimitettu tietopaketti. Kaupunginteatterin rakennus on jo itsessään tyylikäs ja viihtyisä, joten oli mukavaa, että olimme paikalla jo ajoissa nauttimassa lämpiön tunnelmasta.
Lady Dandy: Jään kyllä odottamaan mielenkiinnolla, minkä suuremman produktion Kaupunginteatteri seuraavaksi valitsee ohjelmistoonsa.
Ennen sitä aion käydä katsomassa vielä jotain pieneltä näyttämöltä. Esimerkiksi Paavo Westerbergin ohjaama, Arthur Millerin näytelmään pohjautuva Hinta vaikuttaa mielenkiintoiselta.
Elisa / Sateenkaarenmaalari: Voin paljastaa, että seuraava suuri produktio on syksyllä ohjelmistoon tuleva musikaali Kinky Boots, jonka katumainokset ovat viime päivinä saapuneet keskustaan. Odotan esitystä kyllä innolla, koska näin leffan vasta pari vuotta sitten ja se oli todella hyvä.
Nyt on sitten tulossa ohjelmistoon kerrankin jotain queeria! Toki jälleen kerran jo ulkomailla breikannut menestysmusikaali, mutta eipä tarvitse matkustaa Lontooseen tai New Yorkiin katsomaan niitä, heh.
Näimme esityksen pressilipuilla lauantaina 27.1.2018.
Rakastuneen Shakespearen ensi-ilta oli Suurella näyttämöllä 25.1.2018. Näytöksiä on 19.5.2018 asti.
Lue esityksestä lisää Helsingin Kaupunginteatterin verkkosivuilta!
Kuvat: Tapio Vanhatalo
Esityksen kesto on noin 2 tuntia 35 minuuttia väliajan kanssa.
Ohjaus: Kari Arffman
Alkuperäiskäsikirjoitus: Marc Norman & Tom Stoppard
Näyttämösovitus: Lee Hall
Musiikki: Paddy Cunneen
ladydandyblogi.wordpress.com 