Han Kangin Ihmisen teot on lohduton kuvaus väkivallasta

Han Kangin Ihmisten teot sijoittuu Gwangjun kaupunkiin, Etelä-Koreaan ja kertoo kansannoususta ja opiskelijoiden mielenosoituksista maan diktatuuria vastaan.

Kang on itse asunut Gwangjussa, Etelä-Koreassa mutta muuttanut pois kymmenvuotiaana juuri ennen kirjassa kuvaamiaan, 1980-vuoteen sijoittuvia tapahtumia. Kirjoittaessaan romaania hän onkin tutkinut historiaansa tarkkaan ja monesta näkökulmasta sekä nähnyt hirvittäviä, lohduttomia painajaisia.

Unenomaista raskautta ja kauhua on myös Kangin kerrontaratkaisuissa ja siinä tunnelmassa, jonka kirja jättää lukijaansa. Näkökulmia on kuusi, joista viimeinen on itse kirjailijan ja vaikka teoksessa vahva fiktiivinen vire onkin, se tulee iholle dokumentaarisen elokuvan kaltaisena.

Ihmisen teot antaa äänen heille, joiden ääni on viety tai joita ei ole koskaan edes pysähdytty kuuntelemaan. Kuolleen ruumiinsa ympärillä leijailevalle sielulle, mielenosoituksessa kuolleille, vangituille ja kidutetuille.

Ihmisen teot on järkyttävimpiä ja väkivaltaisimpia lukemiani kirjoja. Jotain kertoo sekin, että pitäessäni taukoa sen lukemisesta peitin kirjan niin, ettei kannen kuva vahingossakaan sattuisi silmiini sillä jo se sai minussa aikaan tunteen loputtomaan pimeyteen putoamisesta. Näin jälkikäteen minun on vaikea käsittää reaktiotani mutta kirjaa lukiessani se oli keinoni… ottaa siitä etäisyyttä.

Ymmärrän, miksi Kang on kirjoittanut Ihmisen teot ja uskon ymmärtäväni, mistä hän tahtoo kirjalla sanoa. Itse pohdin lukiessani paljon omia rajojani (lukijanakin niitä ja omaa mielikuvitustakin on tärkeää kunnioittaa) ja sitä, miksi tämänkaltaiset poliittisesti vahvat ja henkilökohtaiset teokset ovat merkityksellisiä.

”Tähän muistoon minun täytyy takertua pilkkopimeässä pensaikossa. Minun täytyi ajatella jokaista pienintäkin yksityiskohtaa, jonka pystyin palauttamaan mieleeni tuosta yöstä, jolloin minulla oli vielä keho. Ajatella kylmää ja kosteaa tuulta, joka puhalsi myöhemmin sisään ikkunasta ja hiveli hiljaa paijaita jalkapohjiani. Vienoa ihovoiteen tuoksua, jota kulkeutui nukkuvan sisarenin suunnasta ja johon sekoittui mentolin hajua, koska hän oli pannut kipulaastareita särkeviin hartioihinsa ja selkäänsä. Heinäsirkkoja, jotka sirittivät pihalla niin vaimeasti, että äänen hädin tuskin kuuli. Korkeita salkoruusuja, jotka kasvoivat siipirakennuksen edessä. Kukkivia köynnösruusuja, jotka rehottivat heleänä väriläikkänä kevyttiiliseinällä sinun huonettasi vastapäätä. Kasvojani, joita siskoni kosketti kaksi kertaa hellästi pimeässä. Levollisia kasvojani, joita hän rakasti.”

Han Kang
Ihmisen teot

231 sivua
Gummerus, 2018

 

Romaani Gummeruksen sivuilla!

Olen blogannut myös Han Kangin Vegetaristista, joka on eräs lempikirjoistani. Lue bloggaus täältä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s