Sadie Jonesin Kutsumattomat vieraat ja vannoutuneen kaunosielun hämmentävä lukukokemus

Huokaisen nyt aivan aluksi syvään ja kysyn onnettomalla brittiaksentillani, How can I possibly love her so much? Näin Sadie Jonesin haastattelun Helsinki Lit:issa pari vuotta sitten ja ihastuin hänen vilpittömään karismaansa ja herkkyyteensä, jotka välittyvät myös hänen kirjallisesta tuotannostaan. Olen pitänyt Jonesilta aiemmin käännetyistä romaaneista Ehkä rakkaus oli totta (2015) ja Kotiinpaluu (2014) aivan valtavasti joten luonnollisesti odotin hänen seuraavaa romaaniaankin paljon.

Kutsumattomat vieraat käynnistyy jännitteisellä asetelmalla. Sternen perheen kartanossa äitinsä ja tapahtumahetkellä poissaolevan isäpuolensa kanssa asuva nuori ja hienostunut Emerald täyttää juuri kahdeksantoista kun lähistöllä tapahtuneen junaonnittomuuden uhrit pelmahtavat paikalle vaatien niin majoitusta, huolenpitoa kuin ruokaakin.

Näiden kolmannen luokan matkustajien läsnäolo sähköistää kartanon ilmapiiriä entisestään. Jones kuvaa taidokkaasti ja hykerryttävästi niin kartanon taloudenhoitajia kuin Emeraldin kosijaehdokkaitakin. Suosikkini on todennäköisesti kuitenkin Emeraldin äiti, salaisuuksista raskas ja kuningatarmainen Charlotte Swift.

Emerald sanoi tiukasti. ”Käytöksesi on todella töykeää.”
Charlotte ei välittänyt töykeydestään tuon taivaallista. Hän oli järjestänyt elämänsä sellaiseksi, että välttyisi kolmannen luokan junavaunuilta, eikä hän nytkään aikonut murehtia niiden vuoksi jotka noita vaunuja käyttivät.
”Eikö työhuone riittäisi”, hän kysyi nyreänä. ”Arkihuone on minun erityinen huoneeni.”
”Äiti, ne kaikki ovat sinun erityisiä huoneitasi”, Emerald sanoi kitkerästi, mutta jätti asian sikseen välttääkseen riitelyn vieraitten nähden.

Kutsumattomat Vieraat oli minulle hyvin hämmentävä lukukokemus ja suurin syy siihen löytyy siitä, että tajusin varsin myöhään romaanin olevan satiiri. Todennäköisesti tämä kertoo paljon myös minusta itsestäni, sillä kaipuuni ns. Brontë-romaaneihin on vain niin suuri ja ensimmäisen kolmanneksen ajan uskoin Kutsumattomien Vieraiden olevan Humisevan Harjun -hengessä kirjoitettu kamarinäytelmä. Lumouduin suorastaan romaanin alusta ja hehkutin jo tyttöystävälleni kohdanneeni todellisen ja harvinaisen vanhan ajan tunnelmaa henkivän helmen nykykirjallisuuden joukosta.

Romaanin kieli oli ensimmäisten viidenkymmenen sivun ajan niin kaunosieluista ja ihanaa, että lähinnä kipristelin ja huokailin onnellisena peiton alla. En tosin huokaillut kauaa sillä puolivälin jälkeen jo Jonesin kielellinen ilmaisu alkoi muuttua niin paljon, että huomasin naureskelevani epäuskoisena ja ihmetteleväni, mitä oikein tapahtuu. No, tapahtui todellakin kaikenlaista ja olin aika ihmeissäni kunnes aloin pohtia, ettei Jones ole tätä kaikkea voinut aivan tosissaan kirjoittaa.

Olen pöhkö.

Toisaalta oli mielenkiintoista lukea romaani tästä alkuasetelmasta, sillä kokemus tuntui siltä kuin maa olisi hiljalleen vajonnut jalkojeni alta. Se mihin luotin ja mitä odotin olikin jotain aivan muuta.

Romaani on herättänyt hyvin ristiriitaisia reaktioita Sadie Jonesin aiemmista romaaneista pitäneiden lukijoiden keskuudessa ja ymmärrän tämän hyvin. Itse en ole aivan varma, oliko tämä satiirinomaisuus minun juttuni koska olisin ollut niin kiitollinen, jos Kutsumattomat Vieraat olisi ollut ironiasta ja lajityypillä leikittelystä vapaa muistutus siitä, että nykyaikanakin voi kirjoittaa kuten ennen vanhaan.

Onneksi minulla on kiitettävä kokoelma toivomani kaltaisia klassikoita kirjahyllyssäni. Ja aion todellakin jatkaa kaunosieluisten (en voi olla käyttämättä tätä sanaa, sillä olen jatkuvasti saanut omasta tekstistäni palautetta, että minun täytyy olla tarkkana sen kaunosieluisuuden kanssa) romaanien metsästystä.

Jones on varsin rohkea astuessaan satiirin maailmaan. Kuten hän kirjan lopussa toteaakin, Kutsumattomat vieraat on hänelle uudenlainen aluevaltaus. Onnittelen häntä siitä ja uskon, että tämä romaani löytää varmasti ihailijansa!

PS: Jos minä asuisin kartanossa, veisin todennäköisesti myös ponin huoneeseeni kuten Sternen perheen nuori Smudge päätti tehdä.

”Smudge oli toden teolla pelästynyt ruokasalissa näkemäänsä kohtausta. Hän olisi halunnut vain viedä Lady-ponin takaisin talliin, mutta matkustajien karski hoilotus oli niin äänekästä, että se kantautui jopa hänen kaukana olevaan huoneeseensa asti, eikä hän uskaltanut poistua minnekään.
Ponikin aiheutti jo itsessään suurta huolta: sen pitkin poikin levinneet jätökset olivat tehneet huoneesta suoraan sanoen epämiellyttävän. Smudge sai matkustajien tavoin huomata, että jos huonetta käytti tavalla, johon sitä ei ollut tarkoitettu, oli seuraksena epämukavuutta, likaa ja hajuja. Jos hän avaisi ikkunan, rankkasade tulisi sisään: jos hän pitäisi ikkunan kiinni, huoneessa löyhkäisi. Hän yritti johdattaa ajatuksensa muualle letittämällä ponin harjaa ja häntää ja sitten pelaamalla kirppupeliä lattialla maten. Myrsky jatkoi mylvimistään. Loppuilta ei näyttänyt tarjoavan muuta kuin pelokasta oleilua huoneeseen teljettynä.”

 

Jones2014_preview.jpg;jsessionid=a6kqkudd1anp1r8q0d35kmzb2

 

Sadie Jones
Kutsumattomat Vieraat
The Uninvited Guests
299 sivua
Otava

Romaani Otavan nettisivuilla!

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s