Kahdeksan syytä innostua Nathan Hillin yli seitsemänsataasivuisesta romaanista Nix

Odotin Nathan Hillin Nixiä valtavasti, sillä se vaikutti monin tavoin lupaavalta esikoisromaanilta. En pettynyt.

1. Nix rönsyilee teemaltaan monenlaisiin aihepiireihin, joita ovat mm. ystävyys, äidin ja pojan välinen suhde, videopeliaddiktiot, sosiaalinen media, kulutushysteria, 60-luvun opiskeiljamellakat, Irakin sota, Vietnamin sota ja norjalaiset mytologia. Kuitenkin se on ukukokemuksena ennen kaikkea soljuva ja rento, jopa siinä määrin että itse luin romaanin noin kolmessa vuorokaudessa. Toisinaan kaipaan juuri Nixin kaltaisia pageturnereita, joiden maailmaan voi uppoutua pitkäksi aikaa kerrallaan.

2. Nix on pitkäjännitteisyydellä ja ajan kanssa kirjoitettu. Nathan Hill on kertonut kirjoittaneensa Nixiä kymmenisen vuotta ja harvinaista kyllä, käsin. Työn todellakin huomaa hiotusta, monitahoisesta ja hallitusta lopputuloksesta.

3. Nix on hauska! Hillin kirjoitustyyli muistuttaa minua paikoin Chuck Palahniukista, joka ihmisiä ja yhteiskuntaa särmikkäästi ja satiirisestikin kuvatessaan ei menetä silti psykologista hienovireisyyttään ja tarkkanäköisyyttään.

Kohtiin kolme ja kaksi liittyen siteeraan itse Nathan Hilliä:

”I allowed myself to go down whatever rabbit hole I felt like. And that’s fun in the process. But the problem there is that everything needs to be justified within the world of the book. You can’t just have something in there because it’s funny. It has to be funny, but also needs to be relevant. That was probably why the first draft was a thousand pages and also why we managed to cut 400 pages out of that first draft. A lot of that stuff was there. It was maybe interesting but didn’t belong in the book, thematically.

While I was writing it, I made this deal with myself along the way: If I’m going to put all this time into this book, and there’s no guarantee that the book will ever get published, I might as well have fun doing. A lot of the humor, a lot of the satire comes from me, frankly, trying to entertain myself along the way.”

4. Nix liikkuu kolmessa aikatasossa. Elävästi ja särmikkäästi kirjoitetut näkökulmahenkilöt liikkuvat lähinnä vuosissa 1968, 1988 ja 2011. Kuvatuksi tulevat niin Vietnamin sodan vastaiset opiskelijamellakat ja ajan yhteiskunnallinen konteksti kuin kirjan ilmeisen päähenkilön, vuonna 2011 päälle kolmikymppisen yliopiston kirjallisuuden professorin Samuelin lapsuus, nuoruus ja aikuisuus. Samuelin elämän rinnalla kulkevat myös hänen ystäviensä ja äitinsä tarinat.

5. Nix liikkuu niin poliittisella ja yhteiskunnallisella kuin yksityisellä ja henkilökohtaisellakin tasolla. Itse koin mielenkiintoisiksi etenkin kuvaukset Samuelin addiktiosta Elfscape-nimiseen nettipeliin ja tutustumisen pelin fyysisesti ja psyykkisesti lähes raunioittaneeseen Pwnageen. Myös se, miten Hill hiljalleen valottaa Samuelin lapsuudessa hylänneen äidin, Fayen, taustaa on kiehtovaa ja vangitsevaa luettaa.

6. Alunperin vuonna 2016 Yhdysvalloissa julkaistu Nix on saanut ylistäviä arvioita ympäri maailman!

7. Nix tulee jatkamaan elämäänsä Warner Bros:in tuottamassa Netflix-sarjassa, jonka pääosaan on lupautunut itse Meryl Streep. Sarja on tällä hetkellä tuotannossa.

8. Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä; Hillin kieli on hyvin kaunista ja kuulasta, tarkkaa ja aistillisesti latautunutta.

”Hän kuuntelee orkesteria, ja hänet täyttää valtaisa tunne. Hänestä tuntuu, että seinän vaimentava vaikutus tekee hänet tietoisemmaksi musiikin aineellisuudesta ja että vaikkei hän kuulekaan sitä täsmällisesti, hän pystyy silti aistimaan sen, värähtelyn, kuin aaltojen liikkeen. Tuon kumun. Seinä jota vasten hän nyt painaa kasvonsa tekee kuuntelusta uudenlaisen kokemuksen. Ei ole enää kyse musiikista vaan toisiinsa sekoittuneista aistimuksista. Hän on tietoinen siitä, että musiikki vaatii syntyäkseen kitkaa: kielten, puun tai nahan hankaamista tai lyömistä. Etenkin kappaleiden lopulla. Musiikin voimistuessa hän pystyy tuntemaan isommat sävelet. Se ei ole kuvittelua, vaan hän tuntee järinää, kuin kosketuksen. Ja tämä tunne kulkeutuu alas hänen kurkustaan ja muuttuu kovaksi sykähteleväksi ääneksi, jyskeeksi. Se saa hänet soimaan.”

 

nathanhill

Nathan Hill
Nix
719 sivua
Gummerus

Nix Gummeruksen sivuilla

Nathan Hill -sitaatti on poimittu tästä haastattelusta

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s