Vammattomat näyttelijät vammaisten rooleissa

Olen yrittänyt etsiä erilaisia vammaisuuden ja queerin yhdistäviä representaatioita (joita on todella vähän) elokuvissa ja törmäsin elokuvaan nimeltään Margarita With a Straw (2014).

Olin todella ilahtunut, sillä luulin, että vammainen näyttelijä oli kerrankin roolitettu vammaisen rooliin!

Googletin kuitenkin pääosaa näyttelevän Kalki Koechlin ja totesin, että jälleen kerran on kyseessä on ilmiö nimeltään ”cripping up”. Toisin sanoen vammaton ihminen näyttelee  ilmeisen ylistetysti vammaisen roolin.

 

Tutkin elokuvaan liittyvää materiaalia vielä lisää ja päädyin lukemaan tätä Huffingtonpost:in artikkelia:

In early 2013, a shooting schedule for ‘Margarita With A Straw’ took place in New Delhi. Kalki Koechlin, who plays the role of Laila Kapoor, a woman with cerebral-palsy, had decided that while the schedule was on, she would spend her entire time on the sets being in character, barring absolutely unavoidable situations. So, she spent all her time in a wheelchair. Her speech was unintelligible. People on set were constantly running around fetching food and water for her.

A tailor (or ‘dress dada’ in film parlance) working with the film’s costume department, who had previously also worked on Koechlin’s debut ‘Dev D’ (2009), was left thoroughly confused.
“He kept asking people, ‘What happened to her? Poor thing. Was she in an accident?’” says Koechlin, with a laugh. On the final day of the shoot, to the tailor’s shock, she got up from her wheelchair and resumed walking and talking normally.

Koen sitaatin monin tavoin vammaisuutta toiseuttavaksi.

Tuleeko sinulle mieleen rooleja, joissa olisi ollut oikeasti vammainen näyttelijä? Entä kuinka monta esim. Oscarin saanutta vammattoman ihmisen näyttelemää vammaisroolia sinulle tulee mieleen? Niinpä.

Miksi tämä on ongelmallista?

1. Vammaisroolin vammaton näyttelijä on tyypillisimmillään pyörätuolissa ja/tai muuttaa mahdollisesti ääntään ja/tai kehonsa hallintaa mukautuakseen ja ollakseen uskottava vammaisena. Usein näyttelijä kertoo myös käyttäneensä ”vammaisuuden opetteluun” ihan valtavasti aikaa, josta häntä kehutaan ja ylistetään jälkikäteen. Toisinaan myös esim. näyttelijän jalat editoidaan pois tietokoneella kun olisi yhtä hyvin ollut. mahdollista roolittaa amputoitu näyttelijää kyseiseen rooliin. Vastaavia esimerkkejä on lukemattomia sillä vammaisuuden kirjo on hyvin laaja, valitsin tähän pari näkyvimpää.
2. Samalla vammaton näyttelijä vie roolin siihen mahdollisesti sopivalta vammaiselta näyttelijältä, jonka on jo valmiiksi vaikea rooleja juuri vammaisuudestaan johtuen.
3. Tämä kaventaa vammaisten näyttelijöiden näkyvyyttä ja työmahdollisuuksia entisestään.
4. Kyse on kärjistetysti jokseenkin samasta asiasta kuin jos valkoiset ihmiset muuttaisivat itsensä rodullistettujen ihmisten näköisiksi ja veisivät heille käsikirjoitetut roolit kuten elokuvassa Cloud Atlas, jossa valkoiset ihmiset meikattiin näyttämään aasialaisilta. Esimerkkinä tästä voisin sanoa myös ns. whitewashingin. Whitewashing on yksinkertaistettuna ilmiö, jossa usein juuri Hollywood valkopesee oikeasti rodullistetun roolihahmon ja roolittaa tämän valkoiselle ihmiselle kuten Ghost in the Shell:in pääosan Scarlett Johansson, jonka hahmo on alkuperäissarjakuvassa aasialainen. Nämä toimintatavat mielletään rasistiseksi mutta vammaisroolien roolittamisen ableismi jää yhä helposti näkymättömiin.
5. Noin 95 prosenttia vammaisrooleista on vammattomien näyttelemiä. Se on paljon.

Löysin Utopia Helsingin blogista hyvän määrittelyn avaamaan ableismi-termiä:

”Ableismi on normittunutta vammattomuuden ihailua, joka johtaa mustavalkoiseen ajattelutapaan, että henkilö on joko vammainen tai vammaton eikä vammattomuudessa saisi näkyä mitään säröjä. Sen seurauksena on joidenkin ihmisten säälittely ja marginalisointi, ja se talloo alleen oikeanlaista tarpeiden huomioimista. Esimerkiksi Yhdysvalloissa oli tapaus, jossa inva-parkkien käyttöoikeuden laajentamista raskaana oleviin naisiin vastustettiin, koska monet kokivat raskauden vertaamisen vammaisuuteen loukkaavaksi.”

Tarkoitukseni ei ole teilata muilla tavoin ansioitunutta ja koskettavaa Margarita with a Straw -elokuvana vaan käyttää sitä lähinnä esimerkkinä. Lailan kaltaisten vammaisroolien ollessa kyseessä ableismi näkyy nimenomaan vammaisuuden toiseuttamisessa ja vammaisnäyttelijöiden ulossulkemisena näyttelijävalintojen kautta.

margaritayes

Toivonkin tekijöille tietoa (koska toisinaan kuten todennäköisesti myös Margarita with a Strawin kohdalla on kyse siitä, ettei esittämiäni näkökulmia ole osattu edes ottaa huomioon), viitseliäisyyttä ja ennen kaikkea halua etsiä ja roolittaa vammaisia näyttelijöitä, sillä heitä varmasti on. Margarita with a Straw olisi mielestäni ollut loistava tilaisuus roolittaa ihminen, jolla on CP-vamma.

Kuten trailerista käy ilmi, elokuvassa on myös sokea roolihenkilö, jota näyttelee näkevä näyttelijä…

Margarita with a Straw -elokuvalle kuitenkin erityinen kiitos siitä, että se on tuotettu ja tehty Intiassa, missä homoseksuaalisuus on yhä laitonta. Se on myös yksi niistä harvoista elokuvista, joissa vammaisuuden ja queerin representaatiot yhdistyvät.

Huffingtonpostin Margarita with a Straw -artikkeli, johon viittasin
Huffingtonpostin artikkeli Cloud Atlaksesta
Utopia Helsingin blogipostaus, johon viittasin

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s