Kuusi kiehtovaa poimintaa Rakkautta & anarkiaa -ohjelmistosta

Rakkautta & Anarkiaa on jo kauan ollut eräs vuoteni kokokohdista ja kohdallani myös lempeä muistutus kuin varkain alkaneesta syksystä. Hieman tavanomaisesta linjastani poiketen kirjoitan nyt elokuvista, joita en ole vielä itse nähnyt. 

Valitsin tähän koosteeseen näkökulmaksi sen, mikä ensivaikutelmien kautta on herättänyt mielenkiintoni ja saanut minut valitsemaan juuri seuraavat elokuvat omaan ohjelmistooni. Jätin jo paljon mediahuomiota saaneet elokuvat pois sillä toiveenani on tuoda valokeilaan mielenkiintoisia poimintoja, joiden näkeminen valkokankaalta saattaa myöhemmin olla vaikeaa. Nautin nimittäin paljon elokuvafestareilla juuri tästä ihanasta hapuilusta ja omaan intuitioon luottamisesta, joka on usein johdattanut minut mieleenjäävien elämysten äärelle. 

Lisää tietoa elokuvista näytösaikoineen ja paikkoineen löydät elokuvien nimien linkeistä, jotka aukeavat kätevästi uuteen ikkunaan.

I Olga Hepnarová_1

1. I, Olga Hepnarová  (2016)

Harvinaisen upea traileri, jonka suosittelen katsomaan, ehdottomasti eräs hienoimmista tämän vuoden ohjelmistossa! Ensivaikutelma elokuvasta on raju ja samalla riipivän kaunis, paljon tunteita ja kysymyksiä herättävä.

Aiheeltaan I, Olga Hepnarová  myös vavahduttaa minua, sillä se kartoittaa ja valottaa taustaa ja tapahtumia viimeisen Tšekkoslovakiassa kuolemaan tuomitun ja teloitetun naisen eli Olga Hepnarován takana. En myöskään usko pettyväni pääosan näyttelijän (kuvassa) Michalina Olszańskan karismaan valkokankaalla.

 

 

Reset_3kuva

2. Reset (2016)

Pidän yllä perinnettäni olla ohittamatta ainuttakaan balettimaailmaan liittyvää elokuvaa joten Reset valikoitui luonnollisesti ensimmäisten joukossa ohjelmistooni. R&A:n edellisvuosien tanssidokumentit ovat myös poikkeuksetta olleet ikimuistoisia!

Reset seuraa erityislaatuisen lahjakkaan koreografi/tanssija Benjamin Millepied’n työtä Pariisin baletin taiteellisena johtajana, ilmeisen verevästi ja vivahteikkaasti, tanssin iloa ja siihen heittäytymistä unohtamatta. Ihanaa!

 


Wild_2_Lilith Stangenberg_(c)_Heimatfilm

3. Wild (2016)

Suteen on liittynyt ja liittyy eläimenä kiehtovaa mytologiaa, uskomuksia ja monin tavoin latautunutta lumoutumista ja pelkoa niin nykyaikana kuin historiassakin. Wild vaikuttaa aiheen lähestymistavaltaan monitahoiselta ja yllätykselliseltä.

Wild  on todennäköisesti elokuva, jota on mielekkäintä lähestyä ilman erityisempiä toiveita tai odotuksia, eräänlaisena tabula rasana. Toisin sanoen tämän valintani kohdalla annan sille mahdollisuuden lähestyä minua villin suden kaltaisena, vaikutelma ja hetki kerrallaan.

 



COMPLETE UNKNOWN

4. Complete unknown (2016)

Kun luin tämän elokuvan kuvauksen, minulle tuli välittömästi mieleen sitaatti Sylvia Plathilta.

”–I want to live and feel all the shades, tones and variations of mental and physical experience possible in my life. And I am horribly limited.”

Completely Unknownin päähenkilö Alice, jota lempeäkasvoinen ja herkkä Rachel Weisz näyttelee, hangoittelee tätä ajatusta vastaan, identiteettiään muuttamalla ja uudelleenrakentamalla. Hieman samankaltaisia elokuvia olen aiemminkin nähnyt, mutta myös ohjaaja Joshua Marston aiemmista elokuvista vaikuttuneena, tämä trilleri vetää minua puoleensa magneetin lailla. 

 

 

Kolme muistoa nuoruudestani_2


5. Kolme muistoa nuoruudestani (2015)

Olen ilmeisesti katsonut paljon ranskalaista elokuvaa, sillä jokaisessa kohtaamassa festarielokuvassa on ainakin yksi minulle jo monesta roolista tuttu ja läheiseksikin muodostunut näyttelijä. Tämän elokuvan kohdalla kyseessä on ihana Mathieu Amalric, joka on jäänyt mieleeni etenkin huikeasta Le scaphandre et le papillon:ista!

Kolme muistoa nuoruudestani houkutteleekin minua ranskalaisuudellaan mutta myös elokuvan nuoret pääosan näyttelijät Quentin Dolmaire ja Lou Roy-Lecollinet hurmaavat ilmeisellä raikkaudellaan ja suloisuudellaan. Kerronnaltaan elokuva etenee monella aikatasolla ja käsittelee niin trauman varjostamaa lapsuutta kuin ensirakkauden hurmaa.

 

 

TGWH_1

6. The Girl Without Hands (2016)

Jo trailerin ja muutaman promokuvan perusteella uskaltaisin väittää, että Sébastien Laudenbach animaation kaltaista visuaalista jälkeä en ole aiemmin nähnyt. Elokuva on myös voittanut parhaan pitkän animaatioelokuvan palkinnon Annecyn animaatiofestivaalilla kesäkuussa 2016.

Grimmin alkuperäissatu tytöstä ilman käsiä toimii animaatiossa kerronnallisena kehyksenä viehättävän impressionistiselle kuvakerronnalle. Herkän kuvallisuuden ja synkän, tummin värein sävyttyneen tarinan yhdistelmä punoutuu todennäköisesti uniikiksi elämykseksi, josta uskon yleensä varsin vähän animaatioita seuraavana katsojana nauttivani.

 

Toivotan elämyksellistä ja kokemuksellista festaria kaikille lukijoilleni!

Ajatuksiani jo näkemistäni R&A -elokuvista, Girls Lost ja Tämän jälkeen löytyy täältä.

Festivaalinkassin on kuvannut Aleksi Kinnunen.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s