Garanča valloitti Turun musiikkijuhlilla

Minulla oli suuri ilo kuulla mezzozopraano Elina Garančaa Turun musiikkijuhlilla. Konsertti oli lähes loppuunmyyty ja jo aulassa saattoi aistia yleisön hartaan odottavan tunnelman. Turun konserttitalo tarjosi konsertille arvokkaat ja tunnelmalliset puitteet.

Garanča (s. 1976) on latvialainen mezzosopraano, jonka vierailu Suomessa on harvinainen onni. Garanča voitti lähes tuntemattomana lahjakkuutena 1999 suomalaisen Mirjam Helin -laulukilpailun, yhden maailman merkittävimmistä kansainvälisistä laulukilpailuista. Tätä seuraavana vuonna Garanča sai kiinnityksen Frankfurtin oopperaan, josta hän siirtyi parin vuoden kuluttua Wienin valtionoopperan solistiksi. Garanča on esiintynyt myös New Yorkin Metropolian-oopperassa, Lontoon Covent Gardenissa sekä muissa maailman merkittävimmissä oopperataloissa.

Garanča tunnetaan lahjakkuutena, jonka laulutaiteessa ovat pääosissa kaunissointinen ja vivahtikas ääni sekä harvinaislaatuisen taidokas laulutekniikka. Hänellä on eräs kauneimmista koskaan kuulemistani äänistä, samanaikaisesti sekä herkän lämmin että eteerisen etäinen. Hänen tulkintansa on syvän vivahteikasta, kuin silkkisenä virtaavaa valoa, jonka koskettamana hänen kuulijoidensa sydämet syttyvät yhä uudelleen hohtaen loistamaan.

Garanča tunnetaan lähinnä oopperalaulajana ja hänen levytyksensä ovatkin joko ooopperaa tai orkesterisäestyksellisiä lauluja. Suosikkini hänen levytyksistään tällä hetkellä on 2014 julkaistu Meditation, joka sisältää mm. mykistävän kauniin ja sielukkaan version Ave Maria -klassikosta.

Turussa Garanča lauloi liedkonsertin skotlantilaisen pianisti Malcolm Martineaun säestämänä. Lied on Saksassa 1800-luvun alussa syntynyt taidemusiikin laji, jonka teokset ovat alunperin olleet yhden laulajan pianon säestyksellä esittämiä lauluja. Sävelkieleltään lied on oopperaa laulumaisempi ja yksinkertaisempi tosin useat liedit vaativat esiintyjältään teknisesti paljon. Liedeille tyypillistä on myös se, että niiden sanoituksiksi on usein valittu tunnettujen runoilijoiden runoja. Sana lied on saksaa ja merkitsee laulua tai laulelmaa.

Harvoin on käsiohjelmasta ollut niin paljon iloa kuin Garančan konsertissa. Illaan valikoimaan oli valikoitu liedejä niin Johannes Brahmsilta, Henri Duparcilta kuin Sergei Rahmaninovilta. Itse osasin edustetuista kielistä vain ranskaa joten seurasin konserttia lukemalla liedien runoja nopeaan tahtiin käsiohjelmasta, niin ettei se kuitenkaan häirinnyt keskittymistäni itse lauluun.

20160702_0301_Seilo Ristimäki
Konsertin ensimmäisen osan ajan Garanča tulkitsi Brahmsin liedejä saksaksi, väliajan jälkeen taasen Duparcia ranskaksi ja Rahmaninovia venäjäksi. Erityisesti mieleeni runoista jäi Rahmaninovin Hämärä (suom. Maria Hoffman ja Sirkka Liisa Hozjajenok)

Hän vaipuu ajatuksiinsa. Istuu yksin, ikkunan ääreen
kumartuneena, ja hänellä on mietteliäs katse
yöllisessä hämärässä;
tummenevan taivaan äärettömässä
sinessä,
hellästi säteilevät
tähtöset nousevat äänettömänä joukkona;
ja siellä jokin valoisa tähtiparvi
näyttää
salaperäisesti leijailevan ja ikään
kuin ihastuksissaan
lepattavan naisen kumartuneen
pään yllä.

Martineau säesti Garančaa tyylikkään vähäeleisesti ja hetkittäin jopa hillitysti, antaen Garančan maagisen äänen nousta pääosaan. Toisaalta olisin kaivannut Martineaulta hieman enemmän voimakkuutta ja vimmaa tulkintaansa, eräänlaista tunnelmien ja vaikutelmien vuoropuhelua Garančan äänen ja karisman pariksi.

Garančan ooppera-repertuaarista illan lopussa kuultiin Bizet’n Carmen-oopperan L’amour est un oiseau rebelle:n kiihkeä ja kipinöivä tulkinta, joka herätti yleisössä raikuvat aplodit!

Kävimme konsertin jälkeen kiehtovaa keskustelua seuralaiseni kanssa ja pohdiskelimme tuntemuksia, joita Garančan kaltaisen lahjakkuuden kuuleminen ja näkeminen lähes poikkeuksetta herättää. Tunne on vallannut minut aiemminkin koskettavan kulttuurielämyksen jälkeen, on kuin esiintyjä olisi välittänyt yleisölleen jotain merkillistä ja salaperäistä, lähes toismaailmallista, raottanut hetkeksi verhoa niin kutsutun arkitodellisuuden ja jonkin syvemmän, ikuisemman välillä. En osaa kuvailla sitä muuten kuin kutsumalla tuota olotilaa siunatuksi vaikka tiedostankin sanan kantamat vahvat uskonnolliset konnotaatiot.

Nämä vaikutelmat ja tunnelmat olivat konsertin aikana ja myös sen jälkeen poikkeuksellisen voimakkaat ja Garančan samanaikaisesti nöyrä ja herkistyneen ylväs olemus vielä syvensivät niitä. Sydäntä jäivät lämmittämään syvä kiitollisuus illasta ja kaiut Garančan lumoavan kauniista äänestä.
20160702_0132_Seilo Ristimäki
Turun musiikkijuhlat
Säveltäjä: Brahms, Duparc, Rahmaninov
Esittäjät: Elina Garanča, mezzosopraano ja Malcolm Martineau, piano
Paikka: Turun konserttitalo

Meditation-albumin traileri.

Ensi keväänä Elina Garanča on mahdollista nähdä valkokankaalta, Finnkinon Event Cineman esityksessä Richard Strauss: Ruusuritari (Der Rosenkavalier).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s